Yksinäiset Songtext / Lyric

Pysäkin luota,

korttelin verran,

on tuttua niin kaikki tuo.

Varjojen alta,

varjoista yksin,

vaellan ovesi luo.

Sä tulet mua vastaan,

ja kuin äiti lastaan

sä rinnallas tuuditat mua.

Mä vajoan hiljaa,

vajoan hiljaa,

kaikki jos vois unohtua.

Hetkinen sylisi lämpöä vaan,

mä muuta en tuu pyytämään.

Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa,

vain kysymättä ymmärtää.

Kaiken sen jälkeen on hiljaisuus arkaa,

mä pukeudun,

lähtöä teen.

Maailman kylmyys mun päälleni karkaa,

kun ovesta sateeseen meen.

Kelmeää yötä

kanssani valvoo

paljaaksi riisutut puut.

Se enää ei viillä,

vaikka sen tiedän

sun luoksesi saapuvat muut.

Hetkinen sylisi lämpöä vaan

mä muuta en tuu pyytämään.

Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa,

vain kysymättä ymmärtää.

Hetkinen sylisi lämpöä vaan,

mä muuta en tuu pyytämään.

Sun tarvitse mua koskaan ei rakastaa,

vain kysymättä ymmärtää.